Uudenvuodenaaton kuulumisia

Täällä räiskyy, jylisee ja paukkuu kuin olisi isompikin juhla. On se mukavaa omistaa paukkuvarmoja koiria. Riitti nukkuu ikkunan alla ihan, Käämi syö narulelua omalla pedillään. Riitti ei reagoi paukkuihin mitenkään, Käämi saattaa katsoa isompia kohti. Pihalla haukahti yhdelle, mutta se oli niin iso, että miekin hyppäsin ilmaan. Muutoin touhotti pihalla menemään, niinkuin normaalistikin.

Jaa, nyt alkoikin painituokio. Hyvää Uutta Vuotta kaikille blogia seuraaville! Minä lupaan ensvuonna olla ahkera, Käämi lupaa kiusata Riittiä, ja Riitti lupaa koittaa kestää!

Hierontaa

Riitillä kävi hieroja, edellisestä kerrasta olikin aikaa. Ennen tätä Riitillä on ollut lähinnä lievää jumia parissa paikassa. Mutta nyt Riitti oli hieman jumissa oikeastaan koko selästä, takajalkojen liikkuvuus oli rajattua, ja molemmat lapalihakset olivat ihan kireät. Saatiinkin käskyksi venytellä nyt päivittäin etu- ja takajalkoja, sekä rapsutella selkää, ja viikon päästä tulee hieroja käymään uudestaan. Yleensä Riitti on maannut ihan kuolleena kyljellään hieronnan ajan, silmät kiinni. Nyt oli välillä kipeitä kohtia, kun pää nousi ilmaan, ja tassuilla piti huitoa.

Kuvia, kuvia

Eka ensvuoden tavoite taitaa täyttyä jo ennen kuin vuosi kunnolla edes alkaa. Ajattelin nimittäin ilmoittaa Riitin 9.1. Lappeenrantaan agikisoihin. Meillä ehtii olla yhdet treenit ennen niitä, joten virtaa ainakin piisaa. Siellä on kolme lähtöä, joten ekan tuo saa vedellä rimat räiskyen, jos niihin kahteen panostaisi sitten vähän enempi. Pitää käydä väsyttämässä Riittiä vähän jossain, muistaakseni yksiä treenejä ennen otettu muutaman tunnin hakutreenit + 30min pyöräilyä olivat sopiva väsytyksen taso. Puolitoista tuntia agia meni silti ihan heittämällä, eikä edes väsyttänyt. Mistä sitä virtaa piisaa? Tai no, jos katsoo kuppiin menevä ruoan määrää verrattuna koiran kylkiluiden näkyvyyteen, niin kai sen pitäisi olla itsestään selvyys.

Tässä vähän kuvia jäältä, Riitti söpöilee, kuvat (c) Niskala

Käämi söpöilee, kuvat (c) Niskala

Käämi leikkii joulupäivänä, painikaverina Sohvi.

Joulukuulumisia

Riitti ja Käämi juhli joulua riehakkaasti ja lumisissa merkeissä

Käämilläkin on ikää jo 18 vkoa. Iso mies. Eilen molemmat pojat saivat 100g kuivattua naudanlihaa per nuppi. Sehän piti tietenkin syödä kerralla. Kumma juttu, kummallakaan ei mennyt maha sekaisin. Kumma juttu etenkin Käämin osalta, joka on syönyt myös styroksia, pahvia, joulupapereita, nenäliinoja, villisian selkärankaa, appelsiininkuoria, kiviä, lunta...

Tähän yhteyteen voisi vähän katsella viime vuoden tavoitteita... Riitin vuoden 2009 tavoitteet onnistui noin fifty-sixty:
- pari voittajan kisaa, ja evl:n korkkaus (tk3 & 2*evl1!)
- jonkun pk-lajin korkkaus (not)
- agikisaamisen korkkaus (not)
- näyttelyistä eh (2*eh!)
- vepen kisaamisen korkkaus (vepe sove + alo1!)
- ad-koe mietintämyssyyn (koira treenattiin ad-koekuntoon, mutta emäntää ei)
- lambien katselua (Riitti syttyi paimentamiseen!)
- terveenä pysyminen (tsek)

Riitin vuoden 2010 tavoitteet
- fi tva
- tokon SM-kisoihin osallistuminen, ilman punaista korttia ääntämisestä
- agikisaamisen korkkaus
- pk-kisaamisen korkkaus
- näyttelyistä toinen eri + muita kivoja nauhoja
- vepessä avoimeen luokkaan
- ad-koe pois mietintämyssystä
- lampairen paimentamisen jatkaminen
- olkien ja lannerangan kuvaus
- terveenä pysyminen

Käämin vuoden 2010 suunnitelmiin kuuluu
- selvitä mörkö&murkkuiästä kunnialla, ilman suurempia traumoja ja eläinlääkärien tai vakuutusyhtiöiden häiriköintejä
- lampaille sytyttelyä
- paljon haku-, jälki- & tokotreenejä
- näyttelyissä pahennuksen aiheuttamista
- agiesteisiin tutustumista
- mh-kokeeseen osallistumisen pohtimista
- terveystarkastuksia (lonkat, kyynärät, olat, selkä, lanneranka)
- terveenä pysymistä

Emännän vuoden 2010 tavoitteet: valmistua ja löytää töitä, harrastustensa rahoittamiseksi.

Jouluntoivotukset

Muistakaas myös ruokintakysely:
http://www.vetmed.helsinki.fi/klel/koirakysely/

Lempinimiä

Koska meillä ei tehdä mitään kotitokoilua kummempaa, niin pitää blogiin kirjoittaa muuta mieleentulevaa. Lempinimistä tällä kertaa. Meillä lempinimet ovat samalla hieman sarkastisia, tai jopa vähän haukkuvia, mutta niitä käytetään silti hellittelyniminä, positiiviseen sävyyn.

Indy sai jo pentuna nimen Mustanaama - Kaikkien pankkineitien kauhu. Tämän nimen se sai roikuttuaan äidin uudessa juhlamekossa kiinni purukalustollaan, koko painonsa varassa. Mustanaama se oli kasvojensa värin perusteella. Muita Indyn lempinimiä olivat ainakin: Ippe, Ipa, Vanha pappa, Papparainen, Kippurahäntä, Luuhaaja, Paha-Poika ja Pimpula-Pampula-Paimenpoika.

Samaa teemaa mukaillen Riitti sai syöksyilyidensä ja hammasvammojensa takia lempinimen Nato-ohjus - Kaikkien kassaneitien (ja eläinlääkärien) kauhu. Silloin minä olin töissä kaupan kassalla, ja voi vaan arvata minne nekin rahat ovat huvenneet. Riitti on saanut monta muutakin lempinimeä, pitäähän niitä rakkaalla lapsella olla: Tiipii, Mulkosilmä, Pusueläin, Sylieläin, Sika-Possu, Karju, Äijä, Vinkuiita, Virtapiikki, Grimmin satu, Grim ja Grim-Grim.

Tässä lähiaikoina Käämi on päässyt arvoasteikolla ylemmäs, ja saanut lempinimiä. Käpylehmä - Kaikkien sähköasentajien kauhu, tulee sen askartelemista johdoista, ja niille aiheuttamasta vahingosta. Käpylehmä taas tulee pitkistä koivista ja tynnyrimäisestä kropasta. Muita nimiä Käämille on siunautunut vasta vähän: Pentu, Pentupentu, Pen-Pen, Pikkupossu ja Söpis.

SBCAK:n viettiluento

Olin tänään sbcak:n järjestämällä viettiluennolla, ja oli pirun hyödyllinen luento. Vaikka mie olen ajatellut, että jotain tiedän vieteistä, niin tämä oli selkeyttävä luento. Siellä puhuttiin toiminta-alueiden ylä- ja alarajoista ja niiden tunnistamisesta, patoamisesta, vuotamisesta, turhaumasta, saalisvietistä, laumavietistä, aggressiosta, koiran hermoista ym. Sekä oppimisesta ja oppimisteorioista, ohjaajan merkityksestä, koiranlukutaidosta, konflikteista... Tuli paljon ohjeita viettialueiden tunnistamisesta, sekä laskemisesta, nostamisesta (vaikka Riittiä tuskin ikinä tarvitsee nostaa) ym. Tuli myös ohjeita, miten pennulle rakentaa mahdollisimman laaja oppimisen mahdollistava vietti/virealue, ettei se mene yli eikä ali.

Asioita käsiteltiin pääasiassa yleiseltä kantilta, mutta siellä tuli paljon sellaista, mitä voisi työstää Riitin kanssa. Ja pari kysymystä pääsin esittämään, sekä moneen kohtaan sai viitata, kun kysyttiin, että kenen koira tekee näin, tai kuka tekee koiransa kanssa näin. Auts, miten paljon mokia. Ja vaikka siellä sanottiin, että pitää tunnistaa koiransa ongelmat, niin muuta ei voi sanoa, kuin että Riitti on pirun hyvä koira, kun toimii noin hyvin, vaikka ohjaaja on mitä on.

Paljon siis asiaa, mitkä olisi pitänyt tietää jo Riitin ollessa pentu. Eikä vasta nyt, kun niiden kanssa menee paljon pidempää työstämisessä, kun koira on oppinut jo vääriä käyttäytymismalleja. Ja ihan varmasti suuren osan Riitin piippaamisesta voi laittaa minun, tokossa etenkin minun kisajännittämisen piikkiin. Työstettävää löytyy siis niin ohjaajasta kuin koirasta. Valitettavasti jouduttiin lähtemään pois ennen käytännön osuutta.

Moni asia tuolla selvensi miulle Riitin käyttäytymistä, ja ennen kaikkea antoi vähän vihjettä siitä, mitä minä voisin koittaa tehdä toisin niissä tilanteissa kun se alkaa kokeissa piippaamaan, agissa haukkumaan tai lennättämään niitä rimoja, tai miksi se jäljestää niin kuin se jäljestää. Ja kiva näin päin, että ainakaan liian matalavireisestä koirasta ei ole, vähän aikaisemmin vaan olisi jo pitänyt tietää näitä asioita, että olisi koirasta saanut "kaiken irti".