Bortsulenkki

Pyörähdettiin Keltinmäen maastoissa lenkillä Minjan, Nastjan ja Humpan kanssa. Hauskaa tuntui olevan koko köörillä. Mitä nyt vähän Riitti meinas Humpalle kepistä rähistä, lopetti kyllä kun komensi. Täällä kuvasaldoa lenkiltä:
http://s61.photobucket.com/albums/h44/riitti/bortsulenkki/

Pentureenien häiriötapaus

Käytiin olemassa häiriötapauksia pentureeneissä. Riitti oli sen aikaa autossa, kun pennut reenasi, ja mie toimin häiriönä. Meille tuli vähän äkkilähtö reeneihin, enkä löytäny kuin viestireenien palkkalelun. En ajatellu asian kanssa olevan ongelmaa. Pentujen jälkeen otettiin Riitillä vähän seuraamista. Asiassa oli selvästi ongelma. Se seurasi aivan liian korkealla vietillä ja jokainen sivulletulo oli kuin lähetyskäskyn odotusta. Miten voikaan ehdollistua yhdelle tavaralle noin. No, kinkkusiivut toivat pelastuksen. Otettiin lelulla kuitenkin merkkiä ja ruutua, sekä merkiltä ruutuun juoksemista. Eka ruutuun juoksu sujui taas vähän miten sattuu (Riitti jäi liian taakse ja vähän oikealle ruutuun) mutta uudella käskyllä korjasi itsensä keskelle. Toinen ruutu taas oli paljon parempi. Merkin suhteen ei mitään ongelmaa.

Sitten otettiin vähän seuraamista. Liikkeestä jäävät seuraamisen seassa. Ja vähän hidasta ja nopeaa seuraamista. Samalla toimittiin häiriönä paikkamakuussa olevalle koiralle. Lopuksi otettiin kaksi luoksetuloa, siten että Riitti juoksi sen paikkamakuussa olevan koiran vierestä. Ekan luoksetulon lähtö oli makuusta, ja perusasento oli vino, mutta korjautui kun peruutin. Toinen meni paljon paremmin, ja sen lähtö oli istumasta.

Lopuksi tunnaria. Ensin yksi ihan kuin kotona, ei mitän ongelmaa. Otettiin riski, ja laitettii sekaan yksi vieraan ihmisen koskettama keppi. Riitti ei tuonut sitä, vaikka haiseteli sen kahdesti! Lopuksi otettiin vielä yksi, joka oli taas virhe, ja meni niin pieleen kuin mahdollista. Eikö sitä ikinä opi lopettamaan kun menee hyvin? Pitää käydä vielä illalla ottamassa uusi tunnari, että saadaan onnistunut suoritus.

Voivottelua

Mentiin keksimään ilmottautuminen kokeenomaisiin treeneihin sunnuntaille, joten piti vähän tänään käydä kokeilemassa mitä osataan. Tehdään siellä sit sen mukaan, mikä sujuu, ja jätetään loput tekemättä. Ruutuunmeno sujui hyvin. Ekalla kerralla Riitti jäi vähän oikealle, mutta kun otin seuraavaksi pelkän juoksun keskellä olevalle lelulle, kolmas meni taas ihan nappiin. Liikeestä istuminen meni muuten hyvin, mutta pitäisi ottaa kokeenomaisena enemmän, että se pallonheittoa edeltävä niiaus saataisiin pois.

Luoksetulossa ei ole mitään ongelmaa. Paitsi siinä että ohjaaja ei tiedä tuleeko ensiksi maahan vai seis. On siis treenattu molemmin päin, yksitellen ja ilman. Vauhti luoksetulossa on hieman rauhoittunu, mikä on ihan hyvä. Nyt se vyöryy ilmasta maahasyöksyssä enää vajaa pari metriä entisen kolmen sijaan. Samoin tuntuisi etenevän kuin luoksetulon seisominen tuo oppiminen. Seuraamisen hidas ja nopea käynti käännöksineen sujuu, peruutus sujuu, sekä oikealle ja vasemmalle siirtyminen. Paikka on hieman lähellä, mutta siihen puututaan erikseen.

Estenoudossa ei ole mitään valittamista. Metalikapulaa meillä ei edelleenkään ole.

Kaukkarit. Huoh. Muut toimii mistä etäisyydestä tahansa, paitsi seiso-istu ja seiso-maahan. Tänään saatiin noin 6 metristä yks puhdas suoritus molempiin, niin eiköhän mun pitäny möhliä ja kokeilla uudestaan, niin sitten tuli taas noin 10cm eteneminen. Treenataan nyt toi seiso-istu kuntoon, unohdetaan koko seiso-maahan siks aikaa. Sitten kun se on kunnossa, jatketaan. Tunnarissa heiniä käytetään vielä. Niitä ei ole kuin kaksi kourallista käytössä, joten vähitellen. Onneksi joka reissulla häviää osa heinistä, joten luultavasti talven aikana niitä ei enää montaa oo jäljellä.

eeveeäl

Ohjatun noudon oikealle juoksemista otettiin. Muissa kapulat, oikealla lelut. Ensiks merkki, sitten lelulle. Lopuks otettii yks nouto ihan kapuloilla, ja Riitin suoritus oli hyvä ja varma.

Karvanlähtön ihanuutta

Argh. Riitti tiputtaa pohjavillaa. Tää on alkanu vähitellen tässä viikon sisään, en ollu ihan varma edes asiasta vielä. Ennen tätä aamua. No, tänä aamuna harjasin Riitin sakemanniharalla, mikä irrottaa pohjavillaa. Harjasin varmaan tunnin ainakin, ja sitä vaan irtoaa ja irtoaa. Kun näyttää, ettei enää irtoa, kääntää koiran toisin päin ja harjaa toisen puolen. Ja sen jälkeen voi alottaa taas toiselta puolelta. Siitä lähti muovipussillinen pohjavillaa. Sen jälkeen siivosin koko kämpän. Ja nyt täällä lentelee taas uus muovipussillinen karvaa lattioilla ja nurkissa. Kaikki vaatteet on yhtä karvaa. Mun aamuteessäkin oli karvaa. Karvaa, Karvaa, Karvaa. Eikä tuosta koirasta edes huomaa sitä, että siltä olisi lähtenyt jotain turkkia pois.

Kaarinouto

Otettiin 2 kaarinoutoa. Ekana ihan helppo, polkua pitkin, ja lähinnä seuraamista ja noin 20 metrin tumpun haku ihan näkysältä. Tämän tarkoituksena enemmän toi seuraaminen, kun se oli hyvää, päästin noutamaan.

Toisessa oli vähän haastetta, matkaa oli ainakin 100 metriä, ihan umpivarvikossa, hieman mäennyppylää, vähän lunta ja muuta sellaista mukavaa. Pudotin tumpun pieneen kuoppaan (ehkä, tai sitten se meni viereen, paha sanoa, kun en katsonut, ettei Riittikään huomaisi). Sitten käveltiin reilu matka, seuraaminen oli alkuun hyvää, loppua kohti huononi, mutta pienellä innostamisella sain sen taas hyväksi ennen kääntymistä ja lähetystä. Riitti juoksi hienosti ihan sille kohdalle, mihin tumpun olin tiputtanut, mutta siitä kohdasta joutui parin metrin säteeltä etsimään mihin tumppu tarkalleen meni. Johtui ehkä siitä kuopasta, ettei haju ollut ihan paikannettavissa heti. Kun se löytyi, oli tuonti ja luovutus nopea ja hyvä.

Silmäpeilausta

Matkattiin tänä aamuna bussilla Palokkaan. Tarkastin vielä sähköpostin, että otan kaiken tarvittavan mukaan ja mikä on osoite, ja varmistin kartasta, että menen oikeaan paikkaan. Jyväskylä kun ei minulle ole kamalan tuttu, Keskustaa ja Kuokkalaa lukuunottamatta. Ovelana ajattelin, että käyn samalla hakemassa läheisestä eläinkaupasta koirille sapuskat, 7kg säkki per nuppi.

Saavuttiin kello 12 Palokan eläinlääkärille, jossa meidän ilmottautuminen otettiin vastaan, nimi vedettiin yli jostain paperilapusta (vastaanotossa vielä kysyttiin, kun sanoin nimeni ja että Riitti, "niin se oli bordercollie?"). Vastaanotossa oli menossa joukkotarkastukset, ja meitä ennen oli muutama koira. Tipat laitettiin silmiin puolen aikaan, ja odoteltiin yhteen asti, jolloin meidän vuoron olisi pitänytkin alkuperäisen aikataulun mukaan olla. Ihmettelin hetken, kun lääkäri olikin mies, kun muistelin, että lääkärin olisi pitänyt olla nainen. No, ajattelin, että on varmaan sairastunut, nyt on kaiken maailman mahatautia liikkeellä. Tai että mie muistin nimen väärin, siinä ei olisi mitään uutta. Sitten kun menin maksamaan, oli hinta kympin halvempi. Sekin olisi voinut mennä lääkärin vaihtumisen piikkiin. Kun astuttiin ulos lääkäristä, puhelimeeni (jonka piti olla lääkärissä kiinni), oli ilmestynyt puheluita oudosta numerosta. Kun soitin takaisin, selvisi, että minun olisikin pitänyt olla Palokan sijaan Viitaniemessä.

Meidän silmäpeilaaja siis vaihtui lennosta Kallioniemestä Kärkkäiseen. Olisi pitänyt mennä Viitaniemeen, mutta jostain kumman syystä olin lukenut samasta sähköpostista monta kertaa, että meidän pitäisi olla Palokassa. Sähköpostissa selvästi kyllä lukee Viitaniemi, näin jälkeenpäin tarkastettuna. Kirjoitin sen kalenteriinkin että Palokka, samalla kun kirjasin ylös aikataulua joskus joulukuussa. En tiedä miten ihmeessä onnistuin. Sama pää kesät talvet? No, pääasia että tuli koira tutkituksi, ja tärkein, puhtaat ja kirkkaat oli silmät kaikilla kolmella laitteella, ja kaikin osin. Ei ylimääräisiä ripsiä tai mitään muutakaan. Ehkä sitten parin vuoden päästä uudestaan kokeillaan mennä Kallioniemelle. Häntä kun on kehuttu tarkaksi peilaajaksi.

Samalla reissulla saatiin 14kg koiranruokaa, ja toinen säkki oli vieläpä puoleen hintaan. Satuttiin olemaan oikeaan aikaan, vaikkakin väärässä paikassa.