Riitti oli lauantaina omituinen. Treenattiin, niin se ei oikein käyttänyt takapäätä ja pyrki istumaan niissä liikkeissä. Se ei kiihtynyt yli, ei piipannut eikä haukkunut. Mutta leikki kuitenkin täysillä ja herkut kelpasivat hyvin. Hieroin sen selkää, ja se ehkä tuntui parista kohtaa lämpimältä, joten ajattelin että selkä on jumissa. Illalla Riitti ei vetänyt hihnassa, päästi ruokaa kärkkyneen Käämin ruokakupilleen ennen kuin se oli tyhjä. Ajattelin että no niitä nameja meni aika paljon, ehkä Riitti oli vaan täynnä.
Sunnuntaina Riitti ei edelleenkään vetänyt hihnassa, söi huonosti ja sillä oli maha sekaisin. Peruin kisat Riitiltä, ajattelin että sillä meni herkuista maha sekaisin. Maha meni iltaa kohti enemmän sekaisin, ja ruoka ei maistunut, herkut kyllä. Mies sanoi, että tämä johtuu varmaan siitä, kun jouduttiin vaihtamaan ruokaa pari viikkoa sitten toimitusvaikeuksien vuoksi, uusi ruoka ei sovi sen vatsalle.
Maanantai-aamuna heräsin ja löysin Riitin makaamasta oksennuksessa ja ripulissa. Yleensä se pyytää aina ulos, jos sillä on maha sekaisin, mutta nyt se ei jaksanut nostaa edes päätä oksennuksesta. Avasi sentään silmät. Muu perhe hyvästeli jo Riitin, kun lähdimme kohti eläinlääkäriä. Eläinlääkäri tutki, kuumetta oli 41 ja syke ei tuntunut tassuissa, kuola vaan valui ja päätään ei edes nostanut. Verikokeissa näkyi pikatestissä haimatulehdus ja verenmyrkytys. Eläinlääkäri sanoi että kyllä siitä vielä koira saadaan, haimatulehdushoitoon suurin osa koirista vastaa hyvin, ja verenmyrkytykseen auttaa antibiootit suoraan suoneen. Niinpä Riitti jäi tiputukseen. Päivällä kuulin, että Riitti on syönyt vähän ja nostaa jo päätään. Illalla kun hain Riittiä kotiin, Riitti käveli jo omilla jaloillaan. Seisoessa huojui ja kuola vaan valui, mutta kun lähdettiin niin ravasi reippaasti, ja lämpöä oli enää alle 38,8. Eläinlääkäri sanoi, että jotkut tarvitsevat vielä toisen päivän tiputusta, niin soita aamulla, jos ei ole mennyt selvästi parempaan suuntaan yön aikana. Kotona vesi maistui, mutta ruoka ei. Nutriplus geeliä sain sen syömään. Ripulointi ja oksentelu jatkui, vaikka estolääkitys oli päällä. Kävimme yön aikana pari kertaa pihalla, ja syötin ja juotin Riittiä. Se näytti jo lähes reippaalta.
Tiistai-aamuna Riitti makasi kyljellään ripulissa ja oksennuksessa, kieli oli ulkona suusta ja silmät eivät liikkuneet. Luulin jo että nyt se on kuollut, mutta vielä se nosti päätä. Annoin aamun oksennuksen estolääkkeen, ja ohjeiden mukaan 30-60min päästä pitäisi alkaa ruoka maistua. Ei maistunut vesi eikä ruoka. Sitten Riitti kuuli että Käämi pääsee aamulenkille, samassa se pomppasi pystyyn ja lähti mukaan. Soitin kuitenkin eläinlääkäriin ja sain käskyn tuoda Riitin sinne. Kuumetta oli taas 41, ja verenmyrkytys näkyi verikokeessa. Painoa oli 200g enemmän kuin eilen, joten jotain oli tehty oikein. Tarkemmat haimatulokset olivat tulleet, arvo oli yli 2000, yli kymmenkertaisesti normaalin. Riitti jäi toiseksi päiväksi tippaan ja sai taas antibioottia suoraan suoneen, lisää pahoinvointilääkkeitä ja ripuliin järeämmät lääkkeet. Nutriplus Riitille maistui, mutta ruoka ei. Illalla kun hain sen kotiin, se näytti jo koiralta. Ei kuolannut, seisoessa piti päätä melko ylhäällä ja pissillä käydessä nosti jalkaa ja meinasi lähteä pupun perään. Eläinlääkäri sanoi taas että yön aikana pitäisi mennä selvästi parempaan suuntaan, ja jos ei mene, niin huomenna pitäisi joko lähteä tarkempaan haimaultraan kasvaimen selvittämiseksi tai mahdollisesti kuolioituneen haiman poistamiseksi leikkauksessa. Illalla ja yöllä käytin Riittiä pihalla, ja ripuli vaan valui, ei edes yrittänyt pidätellä. Vesi maistui, mutta ruoka ei, joten pakkoruokin ohjeiden mukaan. Aamulla Riitti näytti taas hengettömältä, mutta kummasti se taas nousi, kun kuuli että pääsee ulos. Aamulääkkeet eivät tuoneet oloon helpotusta, ruoka ei maistunut ja kaikki pakkoruokittu tuli estolääkkeistä huolimatta taas oksennuksena ulos. Varasin ajan lopetukseen.
Kävimme viimeisellä lenkillä, eli seisoimme metsässä, Riitti pää painuksissa. Viimeiset herkut eivät maistuneet. Hetken päästä Riitti ripuloi taas veren sekaista nestettä. Kun hoitaja tuli laittamaan kanyylia, hän sanoi, että ei meinaa saada laitettua kun ei ole verenpaineita. Riitti oli aivan kalpea ikenistä ja tuntui käteen tulikuumalta.
Hyvää matkaa Riitti. Olit maailman paras. Loistava monipuolinen harrastuskoira, ihana lasten kanssa ja komea kuin mikä.
