Päällimmäisiksi jäi mieleen, että seuraava pentu täytyy ehdottomasti opettaa hyppäämään itsenäisesti oikealla tekniikalla. Sinänsä helppoa tuo opettaminen, joten tyhmää että on jäänyt tekemättä. Nyt meillä alkaa oikein tehokuuri käytynä itsenäisen ja varman hyppytekniikan opettamiseksi, tavoitteena sekä agility että pk-este.
Käämillä onneksi luonnostaan hyvä hyppytekniikka, niin painonsiirrot, ponnistuspaikan arvioinnit, kokoaminen, ainoa missä kaivataan treeniä on (etenkin sähläävän ohjaaja)häiriön sieto ja sitä kautta itsenäisyyden lisääminen.
Riitillä valitettavasti näkyy se, että olen opettanut sen hyppäämään siten että se pitää minuun kontaktia, joten väärä pään asento aiheuttaa etupainoisuutta ja joskus virhearviointeja jotka aiheuttaa rimojen tippumisia. Sekin osaa hypätä hyvin kun sille antaa siihen mahdollisuuden, mutta epäilen että sillä ikä tuo sen, että agilityssä opituista rutiineista ei sen kanssa enää ehditä päästä eroon. Joten lisätään sillä myös itsenäisyyttä mm tekemällä esteistä vaihtelevampia ja haastavampia, rimat 40-70cm radalla, ja ei tavallisia rimoja, vaan mitä tahansa okserin, ristikkäisten, vinojen rimojen ja joulukoristein varusteltujen rimojen väliltä.
Kirjoitin kurssilta lisäksi muistiinpanoja sivutolkulla. Tässä jotain lyhennettynä.. Tavoitteena olisi itsenäinen, terveempi ja motivoituneempi koira.
Fysiologiaa:
- Etupainoinen koira ponnistaa etujaloilla, ei siirrä painoa taakse, ja sitä kautta lisää kuormitusta alastuloon. Alastulon pitäisi olla joustava ja pehmeä, joustamattoman kuulee helposti joko tömähdyksenä tai erilaisina ähkäisyinä. Takapään käyttö unohtuu koirilta helposti, joten sitä on harjoiteltava. Hyvä lähtökohta on kunnollinen istuma-asento katse eteenpäin sekä agiin että hyppynoutoon lähdettäessä. Paino asennossa takajaloilla, ei vaanimisasentoja tms. Etupainoisuutta voi vähentää myös arjessa, ja opettaa koiralle arjessa painonsiirtoa.
- Koira ei saisi kuitenkaan nousta pystysuoraksi (kurre-asento tai kontaktit seinää vasten), sillä silloin jos koiralla on perinnöllinen alttius selkäongelmiin, niin tuossa asennossa selkä ei ole koiran luonnollisessa tilassa, voi aiheuttaa mm välilevyn pullistumaa tms
- Häiriönsietokyky on sellainen asia jota on vaan treenattava. Hyvin hyppytekniikan osaava koira oppii myös sietämään häiriötä, kunhan sitä lisätään riittävän vähitellen (sama kuin tokossa häiriön lisääminen).
- Lihasjännitykset, jumit, osteopatiassa löytyvät lukot, ym voivat olla seurausta huonosta hyppytekniikasta. Pidemmän päälle ne voi aiheuttaa nivelten kulumista ja jopa nivelrikkoa, joten hyvä hyppytekniikka on todella tärkeää jos haluaa että koirasta on seuraa vanhallakin iällä. Etenkin jos koira laskeutuu jäykillä ranteilla, se lisää ranteille aiheutuvaa rasitusta.
- Koiran olisi hyvä käydä myös osteopaatilla ja fysioterapiassa, pelkkä hieronta ei riitä. Osteopaatille etenkin liukastumisien tms jälkeen, ja fyssarilla pitää käydä muun harjoittelun tukena.
- Tasapaino on tärkeä, ja sitä voi treenata pennusta vanhukseen pienin harjoituksin viikottain. Esim hidas kävely sopii kaikenikäisille 30sec-3min, aikuisen koiran treenejä mm 2-3 sec seisominen 3 jalalla, seisominen matalalla portaalla tai hieman koiraa lyhyemmällä matalalla alustalla 5sec, hidas alamäki tai ylämäkikävely jne. Huono tasapaino voi kertoa huonosta syvätuesta lihaksissa joka taas voi aiheuttaa nivelille liiallista rasitusta, rasitusvammoja, nivelten kulumista, pidemmän päälle jopa nivelrikkoa.
- Lihakset kasvavat levossa, eli pitää muistaa treenien, kisojen ja lepopäivien oikea suhde, riippuen onko tavoitteena kunnon nostaminen, säilyttäminen vai laskeminen. Puolet vähemmän voi olla enemmän. Koira lepää ravaamalla, eli lepopäivänä 30-60 min ravia. Voi opettaa rauhalliselle koiralle irti ravaamisen, pienen koiran kanssa onnistunee hihnalenkillä, iso koira vaatii rauhallisen pyöräilyn tms. Jos treenit on ti & to, kisat voi olla la tai su, jos kisaa la ja su, niin treenit keskiviikkoisin.
- Pakkasella pitää muistaa pukea koira kuin koira, jos se joutuu odottelemaan autossa, häkissä tms.
Tekniikka:
- PK-hyppy ja PK-A vaatii samanlaisen tekniikan ja perustaidot, verrattuna agilityyn kulkevat koiran suorittamisen äärirajoilla. PK-esteen korkeuden lisääminen vaikeuttaa etäisyyden arviointia,
- 3kk * 1 viikon välein, koira luultavasti oppii uuden asian. Vie 6kk - 2v jos asiassa on ongelma. Joten pitää muistaa olla kärsivällinen.
- Korkean vireen koiralle tehdään enintään yksi toisto, ja sen jälkeen joko etäisyyksien tai korkeuden muutos, jotta aina joutuu ajattelemaan mitä tekee. Koiran täytyy saada epäonnistua ja sen jälkeen yrittää parantaa, mutta jos ei paranna, on joko helpotettava tai vaikeutettava, tämä koiran mukaan
- Koiran olisi hyvä osata laukanvaihto, helpottaa esim valsseja
- Kapulan nosto olisi hyvä opettaa tekemään niin että koira kiertää takakautta kapulalle, jolloin se olisi suoraan oikeassa asennossa kohti paluuhyppyä, tai sitten on itse heitettävä kapula vinoon siten että koira kapula suussa kääntyessään päätyy oikealle linjalle
- ponnistuspaikan virheellinen arviointi voi olla osin perinnöllistä, mutta ponnistuspaikkaa voi opettaa mm ponnareiden avulla niin agiin kuin pk-esteille
- Ideaali lähtöpaikka olisi 9 metriä ennen estettä, ja kapula heittää 9 metrin päähän esteestä, jolloin koiralla on matkaa ottaa vauhtia ja päättää itse ponnistuspaikka, mutta käytännössä usein mahdotonta. PK:ssa kannattaa etsiä koiralle ihanne-etäisyys ja käyttää kisoissakin mahdollisimman vakiota etäisyyttä.
- Pitää harjoitella paljon erilaisia alustoja, ja koiran olisi hyvä päästä tekemään koealustalla matala harjoitushyppy, jotta sen on helpompi arvioida tarvittava ponnistusvoima
- Pennulle ei saa laittaa rimoja maahan, vaan pitää käyttää ponnareita, tai riman oltava vähintään toisesta päästä kiinni esteessä, ettei tapahdu liukastumisia. 4-6kk iässä voi jo aloittaa ponnareiden opettelua, mutta vasta 10-14kk iässä rimat ja 15-18kk iässä rimoihin koiran rannetta enemmän korkeutta, sillä luuston kehitys on kesken. Keppien opettelun voi aloittaa myös vasta 14kk iässä muutoin kuin 2*2 menetelmällä, sillä selkä kehittyy viimeisenä. PK-esteen korkeus aloitetaan opettelemaan vasta 2-3v iässä, siten että 3v koira saa aikaisintaan hypätä sen metrisen. Näin koiralle saa enemmän kisavuosia loppua kohti.
- Asiat pitää palastella riittävän pieniin osiin, jotta selviää ongelman syy ja tietää mitä työstää: ensin hyppytekniikka ponnareilla, sitten rimoilla tai matalalla pk-esteellä, myöhemmin agiradalle ponnarit, ja pk-esteen kanssa matalana ensin kapula suuhun, viimeisenä vasta korkeus. Kaikki ohjauskuviot opetellaan myös ensin ponnareilla, sitten rimat matalana.
Lisää lukemista tai katsomista:
- Painonsiirrosta: Canis 1/2010
- Early Takeoff syndrome http://www.awesomepaws.us/early-takeoff-syndrome/
- Susan Salo: puppy jumping
Harjoitukset:
Set point painonsiirtotreeniksi
Perussarja rytmitreeniksi, ja askelpidennysharjoitus jos koira on etupainoinen, treenataan aina matalilla esteillä
Liikkuva hyppy sopii etäisyyden ja korkeuden arviointitreeniksi, PK-esteelle, PK-A:lle, rimojen nostamiseen kisakorkeuteen jne.
Laukanvaihtotreeni tehtiin slicella laittamalla 5 hyppyä vinottain X-malliin, ja sitä treenataan aina molempiin suuntiin, tai kaarteella kolmella esteellä.
Alastulotreeni tehdään okserilla, sen tarkoituksena vähentää etupainoisuutta.
