Meidän ohjelmaan kuuluu edelleen tiistain toko ja torstain agi. Ja päivitykset blogiin tulee kännykästä, netin puuttuessa (kiitos Elisa) kotoa.
Koe lähestyy, ja melkein jo jännittää! Eniten jännittää tunnari, ja pitää melkein olla muut osiot niin priimaa, että ykkönen onnistuu vaikka tunnari nollautuisi. Tunnari onnistuu, jos liikkuri vie kapulan vasemmalta laskettuna 3.-5.:ksi, mutta jos se on 1. 2. tai 6., niin Käämi oletettavasti koskee viereiseen hampaillaan. Muista liikkeistä pitäisi olla hyvät mahdollisuudet kymppiin, mutta koska kyseessä on nuori koira, niin 8-9 ois realistisempi arvosana, kaikki kun ei kuitenkaan aina mene putkeen. Muistaakseni ko. kokeen tuomari on melko lyhytsanainen, eikä kovin helposti kymppejä jakele.
Viime tiistaina Käämi teki tokossa tunnaria, johon haettiin rauhaa istuskelemalla kapuloiden vieressä. Lisäksi ruutua, jossa haettiin oikeaa paikkaa. Sitten luoksetuloa, kaikki osiot, kaikista erikseen palkkaus. Ja seuraamista, etenkin sitä virettä ja paikkaa. Ensviikolla ois tarkoituksena ottaa metallinouto, hyppynouto, tunnari, kaukot, ja paikkamakuu. Tunnaria tehdään päivittäin myös kotona.
Keskiviikkona oltiin lenkkeilemässä Kion ja Readyn kanssa, ja Käämillä oli huippukivaa. Riitti sen sijaan ei pitänyt siitä kun hänen pikkuveljeään leikitettiin ja kertoi tämän Readyparalle vähän turhan rajusti. Onneksi sen jälkeen pojilla meni vähän paremmin. Riitti pidettiin hihnassa varmuuden vuoksi.
Käytiin ottamassa vieraalla kentällä ruutu, ja se meni superhyvin, vaikka merkit eivät juuri lumesta näkyneet. Tunnari on meidän suurin haaste kokeessa. Käämi tuo kyllä oikean, mutta haistelee joskus kiihtyneenä hampaillaan. Mietin, että onkohan nakki palkkana liian hyvä, ja pitäisikö vaihtaa vaikka kuivaan leipään. Käämi kiihtyy ruoasta paljon, ja kuola oikein valuu ja roiskuu kun se juoksee tunnarikapuloille.
Torstaina Riitillä oli agilityssä rataa, jossa ekalla kierroksella hiottiin ongelmakohtia, ja toisella kierroksella hurautettiin rata läpi. Olin yhdessä kohdassa auttamatta myöhässä, mutta muutoin rata meni oikein kivasti. Liekö ollut nolla tai vitonen, riippuu miten tuo huonosti mennyt ohjauskohta tulkittiin. Käämillä rataa, jossa opeteltiin jaakotuksia ja persjättöjä. Ekalla kierroksella Käämi ei oikein irronnut, mutta toinen meni paljon paremmin. Keppejä tehtiin kahden esteen radanpätkän yhteydessä, alkuun ohjureilla ja lopuksi ilman, ja Käämi osaa! Ja se on niin hieno ja nopea! Itsenäisenä tehtiin rengasta ja keinua.
Kotona Käämin pentumaisuus tuli taas esille. Maanantaina annoin pojille ruoat, hammasluut ja yhden vessapaperitollon, jonka sisään oli laitettu kolme raksua. Vapautin koirat syömään, ja lähdin töihin. Lähtiessäni näin jo, että Käämi otti vessapaperitollon ja Riitti meni kupilleen. Unohdin kuitenkin pipon, ja puoli minuuttia myöhemmin sitä hakemaan. Kun avasin oven, näin Riitin syömässä Käämin ruokaa, ja Käämi oli omalla paikallaan avaamassa edelleen sitä vessapaperitolloa. Käämi reppana, se on niin optimisti ja pentumainen, että tuollainen vessapaperitollon avaaminen kiehtoo sitä paljon enemmän kuin ruoka, vaikka yleensä se syö paljon ahneemmin ja nopeammin kuin Riitti.