Kemijärven leiri

Torstai: Ekana oli hiukkasen tokoilua. Riitille saatiin noutoon liikkeenohjaaja ja tuomari, sillä edellisessä treenissä Riitti oli vienyt noutokapulan niille. Tätä ei kuitenkaan tullut nyt esiin, joten se siitä. Lisäksi otimme ihan muutaman seuraamiskäännöksen, se tämän päivän tokoiluista.

Illansuussa menimme esineruutuilemaan. Ruutu oli tallattu, kuulemma noin 60x45m, siten että pitempi sivu oli lähetyssivu. Esineet vieraan ihmisen viemiä. Riitti nouti ensimmäisen esineen oikein hyvin, tosin sitä suorempaan peremmälle juoksemista voisi vielä treenata kapeammilla ruuduilla. Toista esinettä haetiin sitten hieman pidempään, haju tuli mm nurkkamerkistä, jota Riitti katseli, että voisikohan tuon tuoda. Toinenkin esine kuitenkin nousi pienen haistelun ja harhailun jälkeen. Lopetimme siihen, kun kerran se esine löytyi. Esineinä taisi olla ainakin hanska, ja olisiko toinen ollut kännykkäkotelo.

Perjantai: Aamusta otimme jälkeä. Riitti jäljesti pieniä pätkiä tosi hyvin ja tarkasti, mutta sitten kiinnostus herpaantui, pää nousi, ja Riitti meni jälkeä jopa ryömien, ja koitti vetää ja juosta. Lähes pakottamalla jälki kuitenkin mentiin loppuun saakka.

Iltapäivällä ohjelmassa oli esineruutua. Esineruudun virallista koosta ei ole tietoa, mutta se oli normaalisti tallattu ja näytti normaalikokoiselta. Esineet vieraan ihmisen viemiä. Eka esine löytyi hetken juoksentelun jälkeen, ikäänkuin Riitti ei olisi ollut ihan varma mitä hän oli tekemässä. Esine, keltainen lasten aamutohveli, löytyi kiven päältä vajaan metrin korkeudelta. Toinen esine löytyi huomattavasti nopeammalla vauhdilla, tällä kertaa esineenä oli kukkaro. Päätimme lopettaa siihen, kun se meni niin hyvin.

Seuraavaksi menimme porukalla ottamaan viestiä. Matka ei ollut pitkä, mutta näköyhteys katosi silti hyvin maastonmuotojen takia. Koiria taisi olla 4 Riitin lisäksi. Nämä olivatkin meidän ekat treenit muiden koirien kanssa. Toisen pään virkaa toimitti Niina kera patukan. Riitti makasi nätisti hiljaa, toisessa päässä oli kuulemma haukahtanut kerran, ja vetänyt kovasti ennen juoksemaan pääsyä. Juoksu sujui myös hyvin. Teimme myös C-pisteelle siirtymisen seuraavan kummun taakse, ja sekin juostiin oikein hyvin. Ison porukan liikkeistä jää niin paljon vahvempi jälki kuin yhdestä ihmisestä, joten tuskin sitä ongelmaa olisi ollut kenelläkään. Matkoja Riitti juoksi 5.

Lauantai: Lauantaina oli tokokokeet, joista onkin teksti erikseen, ja sateen takia kokeiden jälkeen jäimme sisätiloihin. Miun vaatteet oli kaikki kenkiä myöten läpimärkiä, enkä halunnut vilustuttaa itseäni. Muut kävivät ottamassa viestiä tai hakua.

Sunnuntai: Sunnuntaina oli leirin piirimestaruudet ja olympialaiset. Piirimestaruus sisälsi estehypyn, putken, pyykkitelineen kierron, namin metsästyksen vesiämpäristä, keppien pujottelun ja pallon noudon. Meidän sijoitus taisi olla jotain viiden luokkaa, ja aika puolentoista minuutin paikkeilla.

Olympialaisissa lajeina oli putki, estehyppy, rullan nouto maalimieheltä, maahanmeno ja luoksetulo, keppien pujottelu ja esineruutu. Sijoituksena taisi taas olla viidennen tienoilla, ja aika samaa puoltatoista minuuttia.

Hauskaa oli, kun koirat kiihtyivät ylikierroksille omistajien juoksuista ja naurusta, eikä keskittyminen meinannut riittää tehtävien suoritukseen! Rata vaati ohjaajilta vahvaa kuntoa hurrjan pitkille juoksuosuuksille sekä erityisesti rutkasti huumoria.

Avoimen kokeenomainen harjoitus

Tuomarina slash liikkeenohjaajana toimi Jaana.

Paikkamakuu meni oikein nappiin, koirat makasivat nätisti ja rauhassa. Seuraamiskaavio meni myös hyvin, Riitti piti hyvin paikan. Kokeista poiketen palkkasin tämän jälkeen, koska työ oli niin hyvää, etten viitsinyt jättää palkkaa pois. Liikkeestä maahanmeno meni oikein hyvin. Luoksetulon möhlin itse ihan täysin, Riitti kyttäsi repun luokse jätettyä narupalloa, ja heti pysähtymisen jälkeen meinasi rynnätä sinne. Uskoi kyllä käskyä ja suoritti liikkeen loppuun, mutta lisäksi eteentulo jäi vinoksi. Liikkeestä seisominen oli ihan nappiliike. Nouto meni täysin pelleilyksi. Kesken noudon liikkeenohjaaja joutui komentamaan omaa koiraansa olemaan hiljaa, ja Riittipäs vei kapulan sille. Sama toistui toisen kerran liikettä uusittaessa. Vasta kolmannella kerralla pääsimme tästä eroon. Emäntä möhli ekan kauko-ohjauksen, ja meinasi jättää koiran istumaan, vaikka sehän jätetään maahan. No onneksi liikkeenohjaaja huomatti asiasta. Sama pää kesät talvet. Kauko-ohjaus sujui hyvin, mutta meille jäi epäselväksi se, saako koiralle sanoa paikka sitä jätettäessä? Ei varmaankaan. Estehypystä Riitti karkasi kolmesti noutamaan lähistöllä ollutta mehupurkkia, joten se jätettiin kotitreeniin hiottavaksi.

Ja näillä suorituksilla pitäisi kokeisiin? Ei hyvältä kuulosta! Koirahan osaa, ellei pelleile, ja ohjaaja osaisi jos jännitykseltään muistaisi mitä seuraavaksi tehdä.

Tokotreeniä

Treenailtiin yhdessä Jaanan ja Neon kanssa avoimen luokan liikkeitä.

Paikkamakuita otettiin sekä alussa että lopussa. Riitti oli muuten oikein nätisti, mutta pari kertaa katsoi ohikulkijoita viereisellä pyörätiellä, sekä vaihtoi etujalan asentoa. Eli pientä levottomuutta yhä havaittavissa. Paljon vain paikkamakuita vielä lisää.

Otettiin myös nouto liikkeenohjauksella, eka meni ihan pelleilyksi, Riitti luovutti esinettä seisoma-asennossa, ja uudestaan istumaan pyydettyään nousi samantien seisomaan. Toisella kerralla nouto meni ihan nappiin.

Luoksetulon pysäytys sujuu takapalkalla oikein hyvin, tosin minulla on yhä kaksoiskäsky käytössä. Myös seuraaminen ja liikkeestä jäävät sujuivat hyvin.

Toko

Viimeksi tokossa otettiin lähinnä avoimen luokan liikkeitä. Paikkamakuuseen Riitti tarvitsisi paljon lisää tehotreeniä, se on siellä hieman levoton, välillä vinkuu, ja katselee ympärilleen. Liikkeestä pysähtymiseen tarvitsee yhä käsimerkin ja käskyn. En tiedä kumpaan sen jättäisi, että kumman häivyttäisi pois. Kuulemma käsimerkki on koiralle helpompi. Noudon luovutus on vielä hieman vino joskus. Muutoin avoimen liikkeet ovat kunnossa. Ja omistajan tekisi mieli kokeisiin. Pitää nyt katsoa, kun me ehkä osallistutaan piirimestaruuskisojen laukaan joukkueeseen, että kumpaan sitä mentäisiin

Esineen vienti

Harjoiteltiin tänään esineen viemistä eri ihmisille ja eri ihmisiltä minulle. Ensiksi siten että ihmiset olivat näkösällä, sitten siten, että ihmiset olivat ihan muutaman kymmenen metrin päässä, mutta eivät näkösällä, silti ihan tutussa paikassa. Sujui oikein hyvin, vauhtia piisasi, esine pysyi hyvin suussa, ja Riitti malttoi odottaa lähetyskäskyä varastamatta. Pysyi myös hyvin toisessa päässä palkattavana ja leikitettävänä, ja kuunteli käskyjä kohtuullisen hyvin. Pientä kyseenalaistusta toisessa päässä oli ilmassa aina silloin tällöin.

Vepe

Vepeily sujui viimeksi suorastaan täydellisesti. Ei ongelmaa missään. Jos vaan saisi käskyjä vähemmäksi, eli tilanteet yhdistettyä käskysanoihin, niin sitähän voisi jo kokeisiin. Veneestä hyppy sujui hyvin, käskyjä meni kyllä liikaa, Riitti vähän arastelee sitä ensimmäistä loikkaa, vaikka sitä on harjoiteltu laitureilta hyppelemällä. Myös esineen vienti sujui, niinkuin pitikin, tosin kerran veneestä sitä kutsuttiin. Rantaan paluu esineen jäätyä veneeseen ei sensijaan suju ihan niin hyvin edelleenkään. Onneksi sitä ei arvostella. Vene tuli myös oikein mallikkaasti rantaan. Hukkunutta ei olla kokeiltu kuin omissa oloissaan, ja sisu siinä ainakin riittää, ja tekniikka on hyvä, hukkunut tulee vaikka käteen asti! Pitäisi päästä kokeilemaan sen kelluntapuvun kanssa.

Agiliito

Viikonloppuna kokeiltiin agiliitoa, ihan virallisessa ohjauksessa. Käytiin lähes kaikki esteet läpi. Tässä pientä muisteloa asiasta.

Aita: Riitillä oli ilmaa hypyissä hyvin, ja hyppäsi mielellään. Kun minä kiersin esteen vieressä juosten, Riitti kuumui hieman liikaa, ja haukkui.

Putki: Tämä ei ollut Riitille täysin vieras, ja muutaman yrittämän jälkeen Riitti juoksi hyvin putkeen, ja malttoi juosta loppuun asti kääntymättä, vaikka minulla toiseen päähän juoksemisessa kestää.

Rengas: Meni hyvin, ei mitään ongelmaa, het kun tajus mitä siltä haettiin. Siitä hypätään, mistä käsketään.

A: Vauhtia piisaa, ei muuta ongelmaa. Emännällä vaikeuksia pysyä perässä. Onneksi tottelee (vielä) seis ja maahan -käskyjä. Namut ei kiinnosta, ainakaan niin paljon että niiden takia pysähdyttäisiin.

Puomi: Ekalla yrittämällä Riitti tippui alastullessa puomilta alas. Nostettiin se takaisin samaan kohtaan ja mentiin normaalisti loppuun. Riitti ei ollut milläsäkään. Toka kerta Riitti tajusi itsekin vähän katsoa askeleitaan, mutta tippuminen ei hidastanut yhtään menoa. Kolmannella kerralla emännän oli jo lähes mahdoton pysyä perässä. Ja edelleen, mikä idea niitä namuja on syödä, kovaa meneminen on paljon kivempaa.

Kepit: tässä ei pysyny emännän aivot ihan mukana, kun kepeistä puuttui värit. Mutta Riitti teki just niinkuin pyydettiin, eli sinänsä ihan helppo juttu.

Voisikohan jostain ostaa tuohon koiraan hitaan eteenpäinmenovaiheen? Pussi ja pituuseste puuttuivat tuolta kentältä. Muita en itse ainakaan ihan heti muista...